Onpas ollut kummallinen viikko. Olen ollut tosi tunteikas ja herkillä. Eilen vein Erkan syömään Rivolettoon ja elokuvaarkistoon katsomaan Kellopeli appelsiinia. Se oli mun synttäriylläri sille. Oli mukavaa ja rauhallista. Sitä ennen tunsin huonoa omaatuntoa etten ollut nähnyt tarpeeksi Kassu H:ta ja työjutut myös vähän painoivat. Nukuin kuitenkin viime yön niin mahtavan hyvin, että tänään oli jo ihanasti helpompaa.

Viikonloppuna olin myös yyber toimelias. Perjantaina olin Emen ja Astan kaa syömässä ja vähän Bellyssä. Lauantaina lähin aamulla Kouvolaan Ansan musavideo kuvauksiin ja illalla tulin kotiin nukkumaan. Sunnuntaina pelasin Myllikässä futisturnauksessa tehden 3 maalia. Voitettiin tietty kaikki pelit! Nyt olenkin koko tän viikon kärsinyt nilkka ja polvi säryistä. Mutta oli se sen arvoista.

Tulin juuri Kassun luota. Super K puuhasteli keittiössä ja mä hörpin punaviiniä ja kuuntelin ja kertoilin. Ruoka oli tietysti parasta, ja vatsa tuli ihan täyteen. Olin ehkä vähän bore vieras, sillä yllättäen mua taas väsytti ja halusin vain makoilla ja katsella. Onneks Super Kassu mut kuitenkin tuntee, joten ei tarvinnut kuin olla niinkuin halajaa. Missekin tuli Kassulle, nastaa oli sekin. 

Äsken kävellessäni kotiin tunsin suurta tyytyväisyyden mielihyvää. Asiat ovat aika kohdillaan, vaikka en jaksa siivota ja vaikka kaipaan rakkautta.

Mahtavaa tajuta, että syksy vaikuttaa muhun. Pientä harmitonta alakuloa, josta taidan oppia jotain.