Tänään on siis tiistai. Tulin muutama tunti sitten Helsingistä, ja nyt olen taas perusasemissa kuunnellen pönttöuunien äänähtelyä.

Olen ollut koko päivän hieman alakuloinen. On tehnyt mieli itkeä, mutta jokin on estänyt. Matkustin tänään taas junalla ja ratkoin kolme sudokua. Se oli mukavan intensiivistä, ja sai mut unohtamaan itkettävät asiat.  Kuitenkin täällä on taas niin paljon aikaa ajatella, että välillä tunnen uppoavani jonnekin todella syvälle ajatusteni syövereihin. Se on tavallaan myös mukavaa ja aika meditatiivista.

Nyt aloin juttelee kapan kaa messengerissä. Meno menee niin mahtavaksi, että taidan tehdä aikamatkan surusta iloon! Kiide Kapu*

-Lo