Heräilin vasta. Töihin on mentävä kahden aikaan, joten tässä on mukavaa aamuhengailu aikaa. Ulkona on syksyisen väristä. Sininen taivas ja okran väriset lehdet. Tää vuodenaika saa mut ihan herkille. Varsinkin vielä tilanteessa, jossa olen itsekin muuttamassa ja elämäni on muuttumassa.

Eilen tajusin kuinka paljon pidän itsestäni. Olen tässä hieman kärsinyt itsetunnon puutteesta, ja eilen sain voimia todetakseni olevani väärässä. Mitään kummallista ei sattunut. Talolla näin Tempoa ja Tepe oli iloinen ja hymyilevä! Halatattiin ja pussailtiin. Olin niin onnellinen kummipoikani olemassaolosta ja tajusin kuinka tulen ikävöimään Tepee Elimäellä. Toinen auttava tekijä oli yksinoleminen ja tavaroiden pakkaaminen. Olen itseni paras psykologi, joten saan ajateltua paljon yksiseni. Vaikeampaa on kertoa toisille. Eilisen päivän kruunasi myös Scandinavian Music Groupin biisi Ylpeä sydän. En ollut ennen kuullut sitä ja meinasin pudota tuolilta, pidin siitä paljon! Molokon Familiar feeling auttoi muutamia viikkoja sitten ja nyt Ylpeä sydän. Juttelin Kapan kaa eilen messengerissä. Kapukilla oli myös vähän alakuloinen olo. Ei mitään suurta, mutta sunnuntaisin saattaa alakulo iskeä, ilman syytäkin.

Kuuntelin äsken vielä Ylpeän sydämen. Joo-o. Ei se enää iskenyt. Eilen se kovin lohdutti, mutta nyt on jo parempi olo.

-Lo