2 viikkoo ollaan Pheen kaa vietetty kaksisteen Löytys. Hyvin on mennyt. Eilen ja tänään ollaan maisteltu alkomahoolia, nyt juon ehkä viidettä drinkkiä, verkkarit jalassa.

 Ilmathan on ollut mahtavia. Istuskelin yks aamupäivä Löytyn portailla ja mittarissa näytti +20.

Jotenki outoa on se, että mun elämässä on tapahtunut kaikenlaista muutaman päivän sisällä. Olen pelännyt, vihannut, rakastanut, surrut ja iloinnut. Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin ollut kela: Ei tämä ole mun elämää. Itse olen kuitenkin asiat outoon jamaan ajanut. Pahin tunne on tullut tyhmyydestä, siitä, että järki unohdetaan kokonaan. Vaikka olen tunneihminen, on nämä muutamat päívät olleet liikaa, kyllä, jopa mulle. 

Mulla on sellanen olo, etten halua puhua enää omista asioistani. En halua, että kukaan tietää mitään. Haluan sulkea kaiken sisälleni. Valitettvasti mielenterveyteni ei kestä hiljaa olemista.

Rakkaimmat ihmiseni tietävät missä mennään. Toivonkin, että ei palata enää tähän aiheeseen.

Kiitokset erityisesti Empulle, Kapalle, Miljalle, Viltsulle, Helenille, Astalle, Thiille ja Pheelle.

-Lo